Ja niin koko maailma peittyi valkoiseen lumeen. Oli se niin kaunis näky, että piti lähteä kuvailemaan. Jotenkin tuo lumentulo aina rauhoittaa ja tuo valoa elämään. Sitä vaan aina ensilumen tultua toivoo, että se jäisi maahan eikä sulaisi pois. Koirakin nautti lumesta. Kyllä nyt on kivaa!
lauantai 8. marraskuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja
(
Atom
)
Eppupeppuheppuli
VastaaPoistaRyhti!
VastaaPoista